Teksti: Jaana Tapio Kuva: Shutterstock 26.1.2026
Suhtaudu stressiin kuin ystävään
Käännetäänkö ajatusmalli ylösalaisin? Stressioireet ovat kuin ystävä: ne kehottavat ottamaan vähän iisimmin.
Tärkeän työn määräaika lähenee. Elimistö on vireystilassa ja valmiina suoritukseen. Pieni paine saa tarttumaan toimeen, ja työ tulee tehdyksi.
Tällaista on hyvä stressi. Haitalliseksi stressi muuttuu, jos suoritusten välillä ei ehdi lainkaan palautua. Yhden työn tultua valmiiksi on jonossa jo tusina muuta.
– Silloin elimistö on koko ajan vireystilassa, kestokykynsä äärirajoilla, sanoo Työelämän mielenterveys -yksikön päällikkö, psykologi Marjo Lehtinen Mieli ry:stä.
Elimistön vireystilaa säätelee autonominen hermosto eli se osa hermostoa, joka toimii itsenäisesti ilman, että asiaa tarvitsee ajatella. Autonominen hermosto jaetaan sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon, jotka toimivat toistensa vastavaikuttajina.
Sympaattinen hermosto virittää toimimaan
Sympaattisen hermoston tehtävä on saada elimistö toimintavalmiuteen. Syke nousee, pupillit laajenevat ja verisuonet supistuvat. Elimistö on valmis taistelemaan tai pakenemaan – tai selviytymään vaikkapa yleisön edessä pidetystä puheesta.
Parasympaattinen hermosto puolestaan hidastaa sydämen sykettä, rauhoittaa verenkiertoa ja kiihdyttää ruuansulatusta. Kun parasympaattinen hermosto on aktiivisena, on aika levätä.
Aivoissamme on turvallisuustutka, joka skannaa ympäristöä jatkuvasti mahdollisten vaarojen varalta. Onko leijona hyökkäämässä tai onko harrastusporukassa kenties ristiriitoja, jotka olisi syytä selvittää? Tilanteen tarkkailu tapahtuu pääosin tiedostamatta. Tietoisuuteen uhat tulevat usein stressioireiden välityksellä: tulee univaikeuksia, särkyjä tai vatsavaivoja.
Stressioireet voisi Lehtisen mukaan nähdä ystäväksi.
– Stressi kertoo, että nyt on paljon kaikkea. Mitä aiot tehdä asialle? Miten saat taas kierrokset alas sekä palautettua kehon ja mielen perusasetuksiin?
Stressi on kokemus
Emme kaikki ole samalla tavalla herkkiä stressille, ja niinpä stressissä ei olekaan kyse esimerkiksi tietystä määrästä työtehtäviä vaan siitä, miten ärsykkeet koetaan.
– Sekin voi lisätä stressin kokemusta, jos koko ajan kiinnittää liikaa huomiota stressioireisiin, Lehtinen sanoo.
Omilla ajatuksillaan voi siis merkittävästi vaikuttaa stressin kokemukseen. Jos jatkuvasti tuskailee kiirettään tai taivastelee kuormitustilanteessa vatsakipujaan tai unioireitaan, se ruokkii uhan tunnetta. Jos taas onnistuu vakuuttamaan itselleen lempeästi, että kaikki järjestyy, on kuormittavastakin tilanteesta helpompi selvitä.
Sitä paitsi uhan tunne tarttuu helposti ihmisestä toiseen, jos lähipiirissä esimerkiksi viljellään kiirepuhetta. Haluamme samastua ja kuulua joukkoon, eikä se tapahdu pelkästään tietoisesti vaan myös kehon tasolla.
Tilastojen mukaan erityisen alttiita stressille ja ahdistukselle ovat nuoret naiset.
– Toisaalta emme tiedä, reagoivatko miehet stressiin jotenkin eri tavalla, esimerkiksi somaattisilla oireilla.
Joskus voi sanoa ei
Jos olet työelämässä, työpäivän aikana kannattaa suosia mikrotaukoja. Tuijottaa hetki ikkunasta ja antaa ajatuksen vaeltaa tai sulkea silmät ja hengittää muutaman kerran syvään. Aina parempi, jos pystyy käymään myös kävelylenkillä tai kuuntelemaan työtehtävien lomassa oman lempikappaleen kuulokkeista – riippuu toki työtehtävistä, millaiset tauot ovat mahdollisia.
Työtehtävien priorisointi ja ei-sanan harjoittelu ovat nekin tärkeitä, samoin multitaskaamisen lopettaminen. Säännölliset ateriat, uni ja liikunta luovat stressinhallinnan perustan.
Suurin osa meistä tietää, millä keinoin stressistä palautuu. Emme vain käytä niitä keinoja. Kovassa kiireessä on vaikea ottaa aikaa tauolle, vaikka tietää, että se tekisi hyvää.
– Taustalla on hermostollinen tunne siitä, että leijonan hyökätessä pitää juosta tai taistella, Lehtinen sanoo.
– Nyt vähän kärjistän, mutta mitä kiireisemmäksi itsensä tuntee, sitä enemmän kannattaa pitää taukoja. Jos haluaa tehdä järkevämpiä päätöksiä, pitää olla levollisessa tilassa ja katkaista kiireen tunne.
Monessa työssä kiire onkin nimenomaan myös tunne, ei pelkästään tosiasia.
– Pelastustehtävissä on tietysti mentävä silloin kun pillit soivat, mutta aika harvassa ovat ne työt, joissa ei ole mahdollista pitää edes parin minuutin mikrotaukoja.
Tietoisen päätöksen paikka
Huonoja keinoja yrittää palautua ovat Lehtisen mukaan alkoholin ja päihteiden käyttö, liiallinen somessa roikkuminen tai loputtomat leffamaratonit. Usein palauttavat harrastukset kuten liikunta jäävät stressissä, koska tuntuu, ettei niille ole aikaa.
Somen käyttö on aivojen näkökulmasta tietotyöläiselle yhtä kuormittavaa kuin se, että tekee tietokoneella töitä, eli se ei palauta ollenkaan.
Myös työpaikalla olisi hyvä jättää puhelin tauoilla rauhaan.
Lehtinen muistuttaa, että ihminen on laumaeläin. 5–10 minuutin jutustelun jälkeen olo tuntuu stressissäkin usein jo ihan toisenlaiselta.
Toisaalta laumahenkeä vastaan voi olla vaikea taistella, jos työpaikalla hoetaan kiirettä ja ihannoidaan vain tehokkuutta, kuten yhteiskunnassamme paljon tehdään.
– Silloin vaaditaan tietoista päätöstä, että haluaa itse edistää palautumista ja inhimillistä suhtautumista työhön.
