Teksti: Anu Kylvén Kuvat: Johanna Laakkio 18.11.2020
Minna Nikkanen ja vauva ”En pitänyt raskautta itsestäänselvyytenä”
Entinen seiväshyppääjä Minna Nikkanen sai esikoisensa isänpäivänä. Raskausaikana hän pyrki harrastamaan liikuntaa ja elämään mahdollisimman normaalia arkea mahdollisimman pitkään. Jos vointi on hyvä, raskaana olevan ei kannata itse rajoittaa itseään, Minna uskoo.
– Kaveripiirissä ja suvussa on paljon lapsia, mutten ole koskaan ajatellut, että minunkin pitää ehdottomasti saada lapsi. Tiedän hyvin, etteivät kaikki voi saada lapsia. Kun Jarnon kanssa päätimme, että vauva saa tulla, kumpikaan ei pitänyt sitä itsestäänselvyytenä, kertoo somerolainen Minna Nikkanen.
Minnan ja Jarno-puolison esikoistytär syntyi isänpäivänä. Juttelimme Minnan kanssa raskaudesta ja sen mukanaan tuomista elämänmuutoksista noin viikko ennen lapsen syntymää.
Minnan raskausaika sujui enimmäkseen hyvin. Entinen ammattiurheilija oli hyvässä peruskunnossa, eikä lisäpainoa kertynyt kuin 12–13 kiloa.
– Melkein raskauden loppuun asti pystyin tekemään paljon kaikenlaista, sitähän nykyään suositellaankin. Jotkut vielä pelottelevat, että älä tee sitä tai tätä ja älä rasita itseäsi, mutta minä ajattelen toisin: toimintakyky pysyy yllä, kun tekee asioita. Eri juttu tietysti on, jos tulee terveysvaivoja. Silloin kannattaa olla varovainen. Mutta jos voi hyvin, ei kannata suotta rajoittaa itseään.
Avannosta lämmin olo
Urheilu-uransa aikana Minna liikkui 25 tuntia viikossa plus Hilma-koiran ulkoilutukset. Aktiivinen elämäntapa on säilynyt: juoksulenkkejä, uintia luonnonvesissä ja kuntosalitreeniä.
Raskauden edetessä ja liitoskipujen vuoksi juoksulenkit vaihtuivat kävelyyn, kevyeen salitreeniin ja vesijumppaan. Kotona on helppo tehdä oman kehon painolla tehtäviä liikkeitä ja kuminauhajumppaa.
– Somerolla on kuntosali kätevästi uimahallin yhteydessä. Harmi vain, kun keväällä ei koronan vuoksi uskaltanut lähteä kuntosalille. Raskauden lopussa liikuin puoli tuntia tai tunnin päivässä. Se auttoi vähentämään turvotusta.
Ja pitäähän jackrussellinterrieri Hilman päästä päivittäiselle ulkoilulleen.
– Koira on tehty liikkumaan, ja aamulla koiraa lenkittäessä herää itsekin päivään paremmin, Minna sanoo.
Välillä Minna yhdistää koiralenkin yhteyteen järvipulahduksen. Avantouintia hän on harrastanut muutaman vuoden.
Toisinaan hän käy siskonsa tai äitinsä kanssa parin kilometrin päässä olevalla uimarannalla. Raskauden loppukuukausina Minna kastoi enää jalat ja piti lämpimän hupparin yläosassa. Rannassa ei ole saunaa, eikä Minna halunnut ottaa paleltumisen riskiä.
Muuten avantouinti on ollut vilunaralle Minnalle täydellinen harrastus. Sormien ja jalkojen palelu on vähentynyt.
– Päätin vain kokeilla. Ajattelin, ettei sen tarvitse jäädä pysyväksi harrastukseksi, mutta se vei mukanaan. Vedessä käytyä on lämmin olo.
Höllää hiukan
Raskausaika antoi luvan ottaa vähän iisimmin. Minna kertoo, että ensimmäisten kuukausien aikana hän jatkoi touhuilua entiseen tapaan työpäivän jälkeen. Kotityöt, kasvimaan ja kasvihuoneen hoitaminen, pihakukkien kastelu, takkapuiden kantaminen, kavereiden ja sukulaisten tapaamiset… Lopulta hän hoksasi, että välillä pitää vetää henkeä ja vain olla.
– Aina ei voi olla menossa, vaikka kuinka tahtoo. Halusin jatkaa raskausaikana mahdollisimman pitkään töissä, joten huomasin, että jostain on höllättävä. Säästin kotihommia enemmän viikonlopuille, kun oli töistä vapaata.
Minna työskentelee Someron keilahallin asiakaspalvelussa.
Minna sanoo olleensa aina hyvä nukkumaan. Raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana uni oli vähän hakusessa, ja ihan loppuajasta tuli taas öitä, jolloin hän valvoi monta tuntia.
– Iso vatsa tietysti haittasi. Kun vaihdoin asentoa, en saanut enää kunnolla uudestaan unen päästä kiinni. Raskauden loppuvaiheessa huonounisuus ei häirinnyt pahasti. Koska en enää ollut töissä, saatoin ottaa repaleisen yön jälkeen päikkärit, Minna kertoo.
– Vauvan syntymän jälkeen on mahtavaa päästä taas nukkumaan mahallaan!
Uuden opettelua
Raskaudesta ja nyt äitiydestä Minna ajattelee, että katsotaan, mitä tuleman pitää. Se on ollut hyvä taktiikka. Vinkkejä vanhemmuuteen tulee paljon, mutta Minna yrittää pitää mielessä, että kokemukset ovat kovin erilaisia.
– Alkuaika on varmasti meille molemmille rankkaakin opettelua. Vähän helpottaa, kun olen auttanut siskojen lasten hoidossa pienestä pitäen. Nyt pitää vain itse keksiä keinot itkun taltuttamiseen, kun vauvaa ei voi lykätä takaisin toisen syliin, Minna virnistää.
Lue lisää Minna Nikkasesta ApteekkiNytin numerosta 1/2021, joka ilmestyy tammikuun lopussa. Samassa lehdessä laaja paketti raskausajan terveysasiaa.
