Teksti: Kaisa Pastila Kuvat: Shutterstock, Jussi Hermunen, Anu Kylvén
Laitoslaulajat herättävät musiikkimuistot eloon
Laulukohtaamisten tukeminen on hyvä tapa auttaa yksinäisiä vanhuksia.
Piia Kyntäjälle, 42, on jäänyt mieleen vanhuksen vilkutus ikkunassa: miehen kasvojen syttyminen, kun tämä tunnisti laulukaverinsa saapuvan kotitalon portista.
– Monelle yksinasuvalle vanhukselle lauluhetki voi olla viikon ainoita hetkiä, jolloin hänellä on seuraa.
Piia Kyntäjä tekee laulukohtaamisia ikäihmisten kanssa. Hän kuuluu Laitoslaulajat-nimiseen yhdistykseen. Kukin laulaja käy noin kerran viikossa tapaamassa asiakasta ja laulaa hänen toivelaulujaan. Tapaaminen voi olla kotona, vanhuksen huoneeseensa ryhmäkodissa tai hänen sairaalasänkynsä äärellä. Ikäihminen saa joko kuunnella esitystä tai sitten hän voi laulaa mukana.
– Musiikilla on ihmeellinen voima. Kohtaaminen etenee nopeammin syvemmälle tasolle kuin tavallisessa juttelussa.
Vaikka laulutapaamisten kesto on vain 45 minuuttia, siinä ajassa ehtii jo tutustua paljon. Musiikki osuu tunteisiin. Siksi se avaa osapuolet kohtaamiselle ja päästää heidät lähelle toisiaan. Laulaminen poistaa yksinäisyyttä, ja vaikeasti muistisairaille musiikki toimii myös rauhoittavasti.
– Laulut tuovat ihmisille mieleen muistoja, joita he alkavat jakaa.
Musiikki tuli takaisin
Kun Piia ensimmäisen kerran tapasi miehen, jolla oli tapana odottaa häntä olohuoneen ikkunassa, tunnelma oli jännittynyt. Nopeasti kävi ilmi, että vanhuksella olikin musiikkitaustaa. Hän alkoi kertoa kuoromuistojaan ja vierailuistaan Joensuun laulujuhlilla.
Toisella tapaamisella mies kysyi ujosti, saisiko hän soittaa laitoslaulajalle huuliharppuaan.
– Se oli koskettavaa. Hän ei ollut soittanut kenellekään vuosiin.
Myöhemmin Piialle selvisi, että huuliharppuesitys oli kuultu seuraavalla viikolla myös palvelutalolla, jonne yksinasuva mies haettiin taksilla kerran viikossa saunomaan ja syömään. Laulajaa ilahdutti: hän oli pystynyt tuomaan musiikin takaisin vanhuksen elämään.
Kun kymmenes ja viimeinen tapaaminen miehen kanssa oli käsillä, Piiasta tuntui pahalta: hän joutui ilmoittamaan lauluystävälleen, ettei tulisi enää.
– Tajusin siinä hetkessä, miten hirveän yksin hän oli. Hänen arjestaan lähti iso osa, kun tämä viikko-ohjelma meni pois.
Kiitollisuus omasta elämästä vahvistuu
Leena Aallas, 67, halusi eläkkeelle jäätyään tehdä jotain merkityksellistä ja ryhtyi laitoslaulajaksi. Laulaminen on osoittautunut mielekkääksi ajankäyttötavaksi ja täydentää Leenan muita harrastuksia liikuntaa ja työväenopiston käsityökursseja.
– Laulukohtaamisissa on jokin erityinen juttu. Minulle tulee niiden aikana aina hyvä olo.
Leena on käynyt laulamassa yhdeksän ihmisen kanssa. Kaikki ovat olleet muistisairaita.
Koskettavimpia olivat käynnit yhdeksänkymppisen leskirouvan luona. Kun laulaja meni ensimmäiseen tapaamiseen, hän ajatteli, että onpa tässä hauras, vanha ihminen. Kun vanhus hetkeä myöhemmin puhkesi laulamaan, Leena liikuttui.
– Ikinä ei voi tietää, minkälainen ääni ihmisen sisällä on piilossa. Tälläkin naisella oli upea, kirkas ääni.
Ikäihmisten kohtaaminen saa hahmottamaan elämänkaarta uudella tavalla. Piia Kyntäjä sanoo tiedostavansa nyt paremmin, että olemme ja elämme täällä eri vaiheissa elämää.
– Mietin omassa elämässäni ikääntymistä ja ikäihmisten hyvinvointia ja heidän tarpeitaan enemmän kuin ennen. Pidän säännöllisesti yhteyttä omiin ikääntyviin vanhempiini ja appivanhempiini.
Myös kiitollisuus omasta elämästä ja perheestä on kasvanut.
