Teksti: Kaisa Pastila Kuva: Shutterstock 7.6.2021
”Elämäni kutistui IBS:n takia”
Ärtyvän suolen oireyhtymää eli IBS:ää sairastava Kati, 45, tietää, millaista on elää suoliston ehdoilla. Se tarkoittaa tiukkaa ruokavaliota, arjen suunnittelua – ja juhliin lähtiessä samppanjavispilän pakkaamista käsilaukkuun.
Katilla, 45, on ollut lapsesta asti vatsavaivoja. Kymmenen vuotta sitten oireilu paheni: tuli äkillistä ripulia, kipuja, turvotusta ja pahoinvointia. Kati yritti jatkaa arkea tavallisesti, mutta ripuli oli niin yhtäkkistä, ettei hän uskaltanut lähteä ulos ovesta, jos vatsa oli kipeänä.
Näin Kati kertoo:
”Silloin oireiden pahennuttua menin lääkäriin, mutta asiaa ei otettu vakavasti. Vaikka sanoin, että elämäni oli kutistunut vaivan takia – olin esimerkiksi lopettanut kaiken harrastamisen – minua kehotettiin vain jaksamaan. Kolme vuotta sitten vaadin päästä tutkimuksiin. Minulle tehtiin paksusuolen tähystys. Sen jälkeen sain diagnoosin: IBS eli ärtyvän suolen oireyhtymä.
Vasta silloin oivalsin, että olin koko ajan alitajuisesti odottanut, että tulisi jokin ihmelääke tai -hoito, joka parantaisi minut. Ymmärsin myös, että ainoa asia, jolla voisin vaikuttaa omaan kuntooni, olisi syöminen. Aloin noudattaa pilkuntarkasti IBS-potilaille suositeltua FODMAP-ruokavaliota. Lääkäri ei ohjannut minua ravintoterapeutille, vaikka se oli varmasti tullut tarpeeseen.
Sairauteen kuuluu, että vatsan kunto vaihtelee paljon. On hyviä kausia, jolloin voin syödä hiukan vapaammin – esimerkiksi juoda vähän tummapaahtoista kahvia – mutta tulee myös huonoja kausia. Silloin iskee helposti paniikki: ’Apua, en voi syödä mitään.’
Pystyn kuitenkin lähes aina syömään turvaruokiani: keitettyä kvinoaa ja porkkanaa, kevyesti hyydytettyjä kananmunia, mustikkasoppaa, banaania ja chiansiemeniä.
Hiilihappo aiheuttaa vatsakipuja
Viime syksynä oli sairaudessani tähän asti vaikein hetki. Olin juuri saanut kuulla, että minulla epäiltiin myös refluksitautia. Söin happosalpaajia. Vatsa oli tosi kipeä. Kaikki ruuat tuntuivat huonoilta. Itkin paljon ja ajattelin, etten jaksa tällaista elämää.
Kunnes sitten – taas kerran – kokosin itseni ja aloitin supertiukan dieetin. Jouluna, kun oli kulunut neljä kuukautta, annoin itselleni luvan syödä suklaata. Huomasin ilokseni, että siedin sitä. Vähitellen sain takaisin luottamukseni. Nyt näen taas selvästi, että vatsamurheista huolimatta elämässäni on monia asioita, joita voin ja haluan tehdä.
Taudin kanssa pärjää, kun käyttää paljon aikaa elämän suunnitteluun. Esimerkiksi jos olen menossa juhliin, alan jo kolme päivää aiemmin syödä vain sellaisia ruokia, joita varmasti tiedän sietäväni. Juhlissa syön lautaseltani vain minulle sopivia asioita.
Jos tarjoillaan alkoholia, otan vain siemauksia. Jos joskus uskaltaudun herkuttelemaan samppanjalla, vispaan siitä vaivihkaa kuplat pois omalla samppanjavispilälläni, joka minulla on käsilaukussa – hiilihappo on yksi pahimpia vatsakipujen aiheuttajia.
”Itkin paljon ja ajattelin, etten jaksa tällaista elämää.”
IBS ei tunne kaavaa
Työpaikkani on ihana. Jos vatsa on sekaisin, voin aina laittaa viestin: ’Tänään menee vähän kauemmin, ennen kuin olen toimistolla.’ Lisäksi teen usein etätöitä. Työreissuille otan mukaan omat ruoat – muun muassa kaurahiutaleita, mustikkakeittoa, kamomillateetä, gluteenitonta näkkileipää – ja oman vedenkeittimen.
Stressi pahentaa oireitani. Yritän hoitaa stressiäni, vaikka se vaativan työn takia on vaikeaa. Saatan esimerkiksi kesken työpäivän avata kodin parvekkeenoven ja hengittää syvään 15 kertaa tai kävellä talon ympäri, jollei minulla ole akuuttia ripulia. Teen myös mindfulness-harjoituksia ja käyn kävelyillä. Myös sauna on yksi hyvinvointini tukipilari.
Uusille IBS-ihmisille sanon aina, että jokaisella auttaa eri jutut. Niitä pitää vain yrittää jaksaa etsiä ja kokeilla. Minulle eniten tasapainoa tuovat ehkä aamupuuro ja psylliumkuitu. En myöskään uskaltaisi luopua vahvoista maitohappobakteereista ja ruoansulatusentsyymi-ravintolisästä.
Välillä haaveilen siitä, miten ihanaa olisi joskus olla miettimättä, mitä suuhunsa laittaa. Haluaisin nauttia ihan tavallisista ruoista, kuten jauhelihakeitosta tai pullasta ilman huolta ripulista tai mahakivuista. Haluaisin myös joskus syödä ravintolassa niin, ettei minua luultaisi muotidieetillä olijaksi tai turhasta valittajaksi tai muuten hankalaksi ihmiseksi.
Haastateltavan nimi on muutettu.
