Teksti: Anu Kylvén Kuva: Rosemarie Särkkä
”ADHD auttaa selviytymään vaikeistakin tilanteista”
Työelämässä ADHD voi olla jopa vahvuus, tuumaa Jutta Peltonen-Hannus. Tarkkaavuushäiriö tekee ihmisestä usein joustavan ja uusille asioille avoimen.
Kun Jutta Peltonen-Hannus valmistui lähihoitajaksi ja aloitti työt päiväkodissa, yksi lastentarhanopettaja tokaisi ”vielä yksi ADHD täällä töissäkin, lasten lisäksi”.
– Ei hän tajunnut, etten minä millään tavalla olisi kuormittanut hänen arkeaan, Jutta sanoo.
Muuten Jutalla, 42, on lähinnä hyviä kohtaamisia työelämässä. Hän kokee, että ADHD:sta on työmaailmassa ennemmin etua. Hänen mielestään oireyhtymä tekee ihmisestä usein joustavan ja uusille asioille avoimen. Juttaa itseään esimerkiksi ei pelota mennä uuteen paikkaan tai mukaan uuteen ryhmään.
– Mennään ja katsotaan, mitä siellä on vastassa. Ei kaikesta tarvitse tehdä niin vaikeaa. Tämä maailma ei ole vain neurotyypillisiä ihmisiä varten, meidän pitäisi olla avoimempia kaikenlaisille ihmisille.
Hajut häiritsivät keskittymistä
Peruskoulussa Jutta ei jaksanut seurata tunneilla. Purkan, hien ja hiuslakan hajut tunkeutuivat tajuntaan ja irrottivat ajatukset lopullisesti opettajan sanoista. Paikallaan istuminen tuntui kropassa epämiellyttävänä kihelmöintinä.
– Läksyjä yritin tehdä, mutta yleensä tuli jotain mielekkäämpää tekemistä. Etenkin matikan ja englannin läksyjen kanssa sain itkupotkuraivareita. Koulussa häiriköimällä peittelin omaa tietämättömyyttäni, Jutta kertoo.
– Mietin, miksi muut onnistuvat ja minä en. Apua ei ollut tarjolla, ja itse olin niin nuori ja keskeneräinen, etten löytänyt keinoja, joiden avulla olisin pystynyt keskittymään ja oppimaan.
Moni opettaja leimasi Jutan laiskaksi tai häiriköksi.
Nyt minä tsemppaan!
Peruskoulua seurasi työ- ja opiskelupätkien pitkä ja kirjava ketju. Lihaleikkaajakoulua, hotelli- ja ravintola-alaa, töitä Saksassa ja siivouskeikkaa Suomessa. Keskeytyneet lähihoitajaopinnot. Uudelleen aloitetut lähihoitajaopinnot. Työharjoittelu paikallisradiossa.
– Päätin aina, että nyt tsemppaan ja selviän. Aloitin koulun ja lopetin pian. Menin töihin, kyllästyin.
Vasta vuonna 2010, eli 33-vuotiaana, Jutta sai diagnoosin.
– Olin täyden kympin ADHD. Se olikin elämäni ensimmäinen kymppi.
Kolme vuotta myöhemmin hän löysi aikuisoppilaitoksen ja opettajan, joka ei kokenut tarkkaavuushäiriön piirteitä ongelmallisiksi. Jutta opiskeli verkossa omaan tahtiinsa ja valmistui lähihoitajaksi.
Nyt Jutta työskentelee varhaiserityiskasvatuksessa eli päiväkodeissa erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa. Keskittymistä ja työssä jaksamista tukevat työn mielekkyys ja rento ilmapiiri. Kun saa tarpeeksi vastuullisia tai vaihtelevia tehtäviä, homma sujuu.
Aiemmissa työpaikoissaan Jutta sai kiitosta nopeudesta ja tehokkuudesta. Nykyisessä hän alkoi ensi kertaa saada kehuja työn sisällöstäkin: hän oli hyvä lasten kanssa.
– Esimieheni tietää taustastani. Hän ymmärtää ja käsittääkseni pitää oirettani ennemmin vahvuutena kuin haasteena. Hänellä on avoin ja hyväksyvä asenne, ja hän tietää, ettei kyse ole tyhmyydestä. Hän luottaa, että osaan tehdä työni.
Jutta sanoo, että ADHD voi olla työelämässä jopa vahvuus.
– Minulla on takanani monta kivistä mutkaa. Olen ollut niin usein rehtorin kansliassa, että enää ei tule painetta hankalista tilanteista – minähän olen treenannut niitä koko ikäni. Pystyn puhumaan ja selvittämään vaikeatkin asiat.
